|
Kärpäsen Hannu käsitteli blogissaan geenimuuntelua politiikassa. Itse olin jo aiemmin päättänyt käsitellä geenimuuntelua kasvinjalostuksen näkökulmasta. Nyt on hyvä hetki jatkaa geenimuuntelun käsittelyä.
Perunantutkimuslaitos käynnistää viimeisenä Lammin toimintavuotenaan geenimuunnellun perunan kenttätutkimuksen. Tunnen tiettyä haikeutta Perunantutkimuslaitoksen toiminnan siirtymisestä Etelä-Pohjanmaalle. Nuorena MTK:n erikoiskasviosaston päällikkönä olin käynnistämässä hanketta, jolla Perunantutkimuslaitoksen rahoitus aikanaan järjestettiin.
En ole koskaan ymmärtänyt sitä tunneperäistä keskustelua, jota geenimuunneltujen kasvien ympärillä on käyty. Kaikki kasvinjalostus on nimittäin geenimuuntelua. Kasvinjalostaja pyrkii muuttamaan geeniyhdistelmiä eri keinoin saadakseen siirretyksi tulevaan lajikkeeseen halutut, hyvät ominaisuudet.
Kasvinjalostus lähti aikanaan valintajalostuksesta. Viljellyt maatiaissiemenerät olivat eri ominaisuuksia sisältävien yksilöiden heterogeeninen sekoitus. Samassa erässä oli ominaisuuksiltaan hyviä ja huonoja yksilöitä. Valitsemalla eristä parhaat yksilöt ja lisäämällä niitä, saatiin ensimmäiset yhdenmukaiset lajikkeet.
Seuraavassa vaiheessa näitä lajikkeita ryhdyttiin risteyttämään keskenään, jolla hyviä ominaisuuksia voitaisiin siirtää toisista yksilöistä ja näin parantaa lajikkeen viljelyarvoa yksilöissä. Risteyttämällä aloitettiin lajin ”geenimuuntelu”. Kun vaihtelua haluttiin jatkossa lisää, ryhdyttiin tuottamaan mutaatioita. Niiden kauttahan lajitkin ovat kehittyneet aikojen saatossa. Mutaatiomäärän lisäämiseksi siemeniä säteilytettiin tai käsiteltiin kemiallisilla mutaatioita tuottavilla aineilla. Nämä mutaatiot olivat kuitenkin täysin sattumanvaraisia ja osa yksilöistä jopa elinkelvottomia. Vain erittäin pientä määrää pystyttiin hyödyntämään.
Kun kasvien geenit ja niiden vaikutukset opittiin tuntemaan, pystytään geeniteknologialla istuttamaan haluttu geeni toiseen yksilöön. Tällä tavalla täsmäjalostuksella pystytään vaikuttamaan kasvin tiettyihin ominaisuuksiin, esimerkiksi perunan tärkkelyksen määrään ja laatuun, taudinkestävyyteen yms. Geeniteknologia mahdollistaa kasvien täsmäjalostuksen.
Syntynyt geenimuunneltu kasvi on muutoin samanlainen kuin edeltäjänsä, mutta siirretyn geenin ansiosta ko. ominaisuudeltaan parempi. Geenimuuntelu ei vaikuta negatiivisesti kasvin käyttöön eläinten tai ihmisten ravintona. Muunneltu geeni ei siirry rehusta eläimeen. Tätä taustaa vasten en ymmärrä kuluttajien ja eräiden poliitikkojen tiukkaa vastustusta GMO-tuotteista.
Jokainen arvonsa tunteva organisaatio vahtii julkista imagoaan. Nykyisenä sähköisen tiedonvälityksen aikana positiivinen ja ennen kaikkea negatiivinen palaute leviää tehokkaasti ja nopeasti.
Facebookissa opiskelijat ovat käyneet keskustelua Hämeen ammattikorkeakoulun eräiden yksiköiden opetuksen tasosta. Valitettavasti se ei ole kannustanut henkilöitä hakemaan HAMKin opetukseen.
Maakunnan kehittäjien keskuudessa on keskusteltu ammattikorkeakoulun roolista aluekehityksessä. Useat keskustelijat ovat todenneet, että mittaavaa ja osaavaa resurssia voitaisiin hyödyntää nykyistä paremmin maakunnan kehittämisessä.
Keskustelu on kantautunut oppilaitoksen johdon korviin. Tyydytyksellä on todettava, että HAMKin on myös lähtenyt selvittämään sidosryhmäsuhteittensa tilaa. Sidosryhmäkysely kuitenkin jättää hieman amatöörimäisen kuvan.
Eniten ihmetyttää, että HAMK tekee kyselyn itse. Onko kukaan ajatellut, miten tämä vaikuttaa vastauksiin? Yksittäiset vastaukset on verkkokyselyssä helppo jäljittää. Olen tavannut henkilöitä, jotka tästä syystä ovat ilmoittaneet jättävänsä vastaamatta koko kyselyyn. Vastaukset saattavat myös olla tämän vuoksi kaunisteltuja, eivätkä siten anna oikeaa kuvaa asioitten todellisesta tilasta. Vaikka ohjelma sallii vastaamisen nimettömänä, eivät vastaajat luota ohjelman tällaiseen ominaisuuteen. Kyselyn palkinnoilla lisäksi houkutellaan vastaajia ilmoittamaan nimensä.
Miksi tutkimusta ei ostettu ulkopuoliselta tutkimuslaitokselta, joita löytyy Suomesta useita. Se olisi tuonut tutkimukseen uskottavuutta ja HAMK olisi saanut luotettavampaa tietoa käyttöönsä.
Nykyisessä tietoyhteiskunnassa Isoveli valvoo ja tietään kansalaisten asiat. Verottajakin tekee tavalliselle palkansaajille veroehdotuksen valmiiksi. Tulot ja menot ovat valmiina. Vain jos jotain poikkeavaa on tapahtunut, veroehdotusta joutuu täydentämään.
Aikanaan vitsailtiin, että verottajalle riittää tulevaisuudessa tilinumero ja tieto paljonko tilliä on rahaa, joka kaikki käytetään verojen maksuun. Nyt ollaan lähellä tätä vaihetta, kun kuntien ja valtion menot jatkuvasti kasvavat. Kunnallisverohan on vasta vajaa viidennes, joten siinä on paljon korottamisen varaa, jotkut koiranleuat irvailevat.
Elinkeinoharjoittajien on vielä annettava veroilmoitus. Viime päivät olen laskenut menoja ja tuloja. Oma vaikeutensa on ollut jakaa yhteisiä kuluja eri tulonlähteiden, maatalouden ja metsätalouden kesken. Oman ongelmansa tuo vielä arvonlisäverotuksessa vähennyskelpoiset ja kelvottomat menot. Pohdinnan jälkeen luvut on nyt saatu kohdalleen. Debitit ja Kreditit on täsmäytetty.
Ensimmäistä tuloslaskelma-ajoa odottaa aina mielenkiinnolla. Verottaja ja Hattulan kamreeri ovat taatusti pettyneet tulokseen ja verokertymään. Kyllä minäkin mielellään olisin ottanut vastaan enemmän tuloja. Viime vuosi oli kuitenkin selvästi välivuosi. Eri tyyppisiä poikkeuksellisia menoja, kuten kunnossapitoa, oli tavanomaista enemmän eikä tulopuolellakaan ollut positiivisia yllätyksiä.
Verottaja oli toimialaluokituksen perusteella sijoittanut maataloustoimintani ryhmään ”Luonnon tuotteiden keruu”. En tiedä mistä tällainen luokitus on keksitty, sillä lapsesta saakka olen inhonnut marjojen poimimista. Muistan vieläkin, miten meidät vietiin kansakoulun toisella luokalla poimimaan puolukoita kunnan kuorma-autolla, jonka lavalle oli tehty kovalevystä koppi. Voitte arvata, millainen tunnelma lavalla oli, kun menimme mäkistä ja mutkaista tietä. Ei siinä aamuateria pysynyt sisällä. Kun tytöillä oli päivän päätteeksi astiat täynnä puolukoita, minun pienessä kipossani oli kymmenen marjaa. Opettaja komensi minut vielä poimimaan tien vierestä lisää paluukuljetusta odottaessamme.
Verottajan päätös on aina mielenkiintoinen. Siinä nähdään, miten verotusta sovelletaan käytännössä. Kerran verottaja hylkäsi minulta suuren joukon erilaisia, selviä maatalouden menoja, kuten ojien kunnostusta, torjunta-aineita yms.. Niinpä jouduin laatimaan pitkän, varmaan 10-sivuisen kirjelmän selvityksineen, miten menot liittyivät maatalouteen. Kävin jättämässä henkilökohtaisesti vastineeni verotoimistoon. Käsittelijä ei itse ollut paikalla, mutta jätin vastineeni hänen virkasisarelleen. Kollegan kommentti kertoi paljon: ”Olisihan tämän voinut käsitellä toisellakin tavalla.”
En tiedä oliko alkuperäisellä käsittelijällä vain huono päivä päätöstäni tehdessään vai tunsiko hän jotain kaunaan maatilatalouden harjoittajia kohtaan. Asiantuntemattomuudesta häntä ei varmaan voi syyttää. Verottaja muuten hyväksyi kaikki vastaväitteeni. Aikaa ja vaivaa siinä prosessissa kului minulta ja valmistelijoilta. Muita kuluja ei syntynyt. Joidenkin mielestä ajan haaskaushan ei aiheuta mitään kustannuksia.
Aikaisemmin veroilmoitus allekirjoitettiin ja vakuutettiin oikeaksi kunnian ja omantunnon kautta. Varmaan kansalaisten omatunto on osoittautunut niin venyväksi, että nykyisin ilmoitus vain päivätään ja allekirjoitetaan. Jäädään odottamaan veroehdotusta kesän korvalla.
Tutkiva journalismi on viime aikoina kaivellut esille poliitikkojen rikkomuksia. Yleensä tiedostusvälineet ovat onnistuneet paljastuksissaan erästä lautakasajupakkaa lukuun ottamatta. Kun asian tilaa on vähän saatu paljastettua, niin epäilty on yleenä kiistänyt asian tai vähätellyt sitä. Kuitenkin asiaa on pyöritelty pitkään mediassa ja siinä on paljastunut jatkuvasti uusia piirteitä. Tästä opimme, että on paras tunnustaa heti rikkomuksensa.
Koska olen mukana kunnallispolitiikassa, haluan säästää tutkivan journalismin vaivoja ja paljastaa heti rikkeeni. Vanhempi konstaapeli Pennanen on lähestynyt minua kirjeellä. Autollani on ajettu Kehätie 1:llä 86 km/h sallitun 80 km/h alueella. Myönnä rikkeeni. Oli kiire tilaisuuteen ja aikaa oli niukasti. Kaasujalka oli liian raskas, eikä nopeusrajoituksia tullut riittävästi seurattua. Huomautus on ehdottomasti paikallaan.
Jos tästä asiasta haluaa löytää edes jotain positiivista, niin nopeusylitys ei ollut samaa luokkaa kuin kansanedustaja Maria Guzenina-Richardsonilla.
Poliisi on tiukentanut liikenteen nopeusvalvontaa. Nyt puututaan ylinopeuksiin entistä herkemmin ja yhdenmukaisella tavalla eri puolilla maata. Rikesakko määrätään, jos sallittu nopeusrajoitus ylittyy 11 km/h:lla. Autoilija saa huomautuksen, jos ylitys on 6-10 km/h.
Liikenneturvallisuus on tärkeä asia. Nyt minäkin tiedän, että keskinopeuden aleneminen kolmella kilometrillä tunnissa maantiellä 80 tai 100 km:n nopeusrajoitusalueilla vähentää henkilövahinko-onnettomuuksia noin 10 %.
Viimeisten kymmenen vuoden aikana maantieonnettomuuksissa on loukkaantunut noin 50.000 ihmistä. Jokainen loukkaantunut ja kuollut on liikaa. Vahingot päätyvät vakuutusjärjestelmän kautta meidän kaikkien autoilijoiden maksettaviksi.
Poliisi tekee arvokasta työtä liikevalvonnassa. Noudatetaan nopeusrajoituksia ja ollaan varovaisia näillä liukkailla talvikeleillä pakkaslumen pöllytessä.
Valtio, kunnat, yritykset ja yksityishenkilöt ovat kärsineet eri tavoin talouslamasta. Kuntien talousahdingosta on päristetty runsaasti partaa. Väitän kuitenkin, että lama tekee kunnille hyvää. Tiukka talous pakottaa tarkastelemaan palvelurakenteita. Euro on tässäkin ihmeellinen konsultti.
Otetaanpa esimerkki Hattulasta. Yli kymmenen vuotta sitten siellä laadittiin kouluverkkoselvitys. Se osoitti, että kouluja yhdistämällä vain kuljettamalla koululaiset toiseen kouluun, siis ilman investointeja, voitaisiin säästää runsaat 250.000 mummon markkaa vuodessa. Lisäksi se olisi tarjonnut mahdollisuuden saada muita säästöjä ja tuloja. Talous ei 1990-luvulla ollut vahva silloisen laman aikaan. Heikkoja, orastavia merkkejä paremmasta tulevaisuudesta oli kuitenkin näkyvissä. Niinpä tehtiin päätös, että kouluverkkoon ei puututa. Eräs johtava luottamushenkilö jopa kielsi puhumasta asiasta.
Poliittinen päätös, toivon mukaan, syntyy kokonaisharkinnan tuloksena eikä tunteella. Siihen pitäisi tietenkin vaikuttaa muutkin tekijät kuin talous. Jos kuitenkin kouluverkkoa olisi tuolloin muutettu, Hattulalla olisi nyt kassa reilusti yli 500.000 euroa. Tämä olettamus tietenkin sillä varauksella, että rahoja ei olisi tuhlattu muualle.
Nyt laman ahdingossa on päädytty kouluverkon rakenteelliseen uudistamiseen. Kolme koulua yhdistetään. Poliittisesti on varmaan helpompaa tehdä kolmen koulun lakkautuspäätös, kun saadaan yksi uusi tilalle. Edellytyksenä on kuitenkin mittava investointi. Siihen toivotaan valtion tukea. Rakentaminen olisi tietenkin oivaa elvytystä. Yhteinen lamavihollinen yhdistää ja silloin poliittista tahtoa löytyy.
Sivistystoimen lisäksi muidenkin sektoreiden toiminnot ja palvelutuotanto joutuvat tarkemman tarkastelun kohteeksi. Tehdäkö itse, ostaa vai ulkoistaa? Teollisuus tekee jatkuvasti ”Make or buy”-analyysiä. Se on nyt tullut kuntasektorillekin.
Hattula on julistautunut itsenäiseksi kunnaksi. Tosin paikallinen media ja monet valtakunnan poliitikot ovat epäilleet kunnan mahdollisuuksia selvitä itsenäisenä. Resepti ei kuitenkaan ole ihmeellinen. Tulojen on oltava menoja suurempia. Edellytyksenä itsenäisenä pysymiseen on kustannustehokas ja laadukas palvelutuotanto. Tulopohjasta on pidettävä huolta. Palvelut rahoitetaan pääosin kunnallisverolla. Väestön kasvu ja muuttovirta pitää säilyttää positiivisena. Tämä sama resepti toimii myös naapurikaupungissamme. Kunnan koko ei yksin ratkaise mahdollisuutta säilyä itsenäisenä.
Kun nyt ryvetään pohjamudassa laman takia, niin pakko on ihmeellinen liikkeellepaneva voima parempaa tulevaisuutta rakennettaessa. Ehkä tämä on yksi kulmakivi itsenäistä kuntaa rakennettaessa. Toivottavasti kunnallispoliitikot tästä jotain oppivat ja muistavat vielä muutaman vuoden päästä.
Päivän uutinen on valelääkäri. Nuoren mieshenkilön epäillään työskennelleen valelääkärinä Karjaalla ja Karkkilassa. Hänen epäillään väärentäneen opiskelutodistukset, mikä on harhauttanut päättäjiä.
Nuori mies ei ole saanut työskennellä itsenäisesti vaan kokeneitten lääkäreitten alaisuudessa. Työjaksot olivat melko pitkiä. Maallikkona ei voi kun hämmästellä, että miehen osaamattomuus ei ole paljastunut aikaisemmin. Eikö vanhemman lääkärin valvonta ole paljastanut henkilön osaamattomuutta? Miten hän on pystynyt määräämään lääkkeitä. Kyllä lääkärin ammatti on mielestäni sen verran vaativa, että ei sitä kuka tahansa pysty kylmiltään hoitamaan. Luulisi henkilön osaamattomuuden tulevan esille jo kahvipöytäkeskustelussa lääketieteellisistä asioista puhuttaessa.
Varmasti tästäkin tapauksesta opitaan jotain ja järjestelmiä tiukennetaan. Toivottavasti myös lääkäreitä koulutetaan riittävästi, jotta alalla olisi riittävästi päteviä henkilöitä hakemassa avoimiin työtehtäviin. Tällöin ei ole tarvetta haalia opiskelijoita kesken opintojen aukkoja paikkaamaan. Toivottavasti seudun terveyskeskukset ovat niin hyviä ja haluttuja työpaikkoja, että päteviä hakijoita riittää!
Jouluna vaalitaan perinteitä. Perheeseemme liittyi syksyllä ranskalainen vaihto-oppilas. Halusimme järjestää hänelle mieliin painuvan kokemuksen viettämällä perinteisen maalaisjoulun. Tosin nykyaika on tuonut siihen omat piirteensä, vaikka perinteiden juuret ovat kaukana sukupolvien takana.
Perheenäidin jouluvalmistelut ovat alkaneet aikaisin kodin siivouksella. Siinä tahti on kiihtynyt aaton lähestyessä. Maalasitalo on saatu siistiksi ja koristeltu joulun viettoon. Alkutalven pakkaset ja lumentulo auttoivat virittäytymään oikeaan joulutunnelmaan.
Joulukuusi
Joulukuusen haku metsästä on aina vaativa tehtävä. Muistan nuorempana kuinka yritimme löytää sopusuhtaista, sopivankokoista kuusta, jonka voisi metsänhoidollisesti poistaa. Sopivia vaihtoehtoja yleensä löytyi, mutta aina oli syynsä, miksi kuusta ei kelpuutettu. Muutaman tunnin kiertelyn jälkeen palattiin ottamaan reitin alkuosassa nähty kuusi. Tänä vuonna kuusenhaku sujui tyttöjen kanssa nopeammin. Tasainen kuusi oli katsottu jo kesällä valmiiksi sähkölinjan alta. Perheessämme isän tehtävänä on laittaa kuusi jalkaan ja tuoda se sisälle. Nuoriso hoitaa koristelun.
Jouluaaton aamupäivä on vielä kiireinen, mutta Turun joulurauhan julistuksen jälkeen hiljennytään joulun viettoon. Useiden vuosien ajan läheisen ratsastustallin väki on käynyt aattoaamuna tuomassa joulutervehdyksensä. Uljas ratsukoiden rivi on upea, mieliin painuva näky.
Joulusauna kuuluu vanhaan suomalaiseen perinteeseen. Nuoriso nautti siitä erityisesti ottamalla kuumien löylyjen lomassa myös lumikylpyjä.
Jouluaaton kohokohta
Jouluaaton kohokohtia on kynttilöiden sytyttäminen vanhempien ja esivanhempien haudalle. Kynttilöiden valo heijastuu lumesta ja lumisista puiden oksista. Hautausmaan rinne on tuikkiva kynttilämeri. Hattulan hautausmaalla on hämyisä, harras tunnelma. Sankarihautausmaan näkymä on vaikuttava. Lumipukuiset reserviläiset seisovat äänettöminä kunniavartiossa ja haudoilla palavat kynttilät.
Seurakunta tarjoaa erilaisia hartaustilaisuuksia joulun aikaan. Ne ovat vuoden suosituimpia tapahtumia. Hyvä, että tarjontaa riittää. Joulun sanoma tuntuu minusta kuitenkin aidoimmalta joulupäivän aamun jumalanpalveluksessa, jonka kävijämäärä on vähentynyt.
Joulupöydän antimet
Perinteiset ruuat viestivät entisaikojen ruokataloudesta. Säilytystilat olivat nykyistä heikompia ja ruoka-aineita vähemmän. Juhlapöydän antimet tehtiin lähinnä omista, säilyvistä ruoka-aineista. Omat juurekset ja perunat olivat laatikoiden raaka-ainetta. Syksyllä teurastettiin sika ja siitä saatiin kinkku. Tuoretta kalaa saatiin pyydyksistä ja sitä suolattiin. Lipeäkala valmistettiin kuivatusta turskasta. Nykyisin teknologia on tosin tullut perheenemännän avuksi. Enää lipeäkalaa ei lioteta kotona koivun tuhkassa, vaan se saadaan kaupan hyllystä kypsennysvalmiina. Joulupöytään leivottiin juhlalimppu talon omalla reseptillä ja valmistettiin kalja.
Ohraryynipuuro on perinteinen supisuomalainen ruoka. Riisipuuro ja luumukiisseli juhlistivat kuitenkin joulupöytää. Tuontitavarat riisi ja luumut syrjäyttivät aikanaan kotimaisen vaihtoehdon juhlapöydästä.
Nykyisin joulupöydän ruokalajivalikoima on monin verroin monipuolisempi. Uusia vaihtoehtoja on perheen mieltymyksen mukaan runsaasti tarjolla.
Kulttuurieroja
Jouluaaton illallinen tarjosi meille mahdollisuuden vertailla suomalaista ja ranskalaista joulukulttuuria. Ranskassa jouluaterialla on ruokalajeja enemmän ja syöminen kestää kauemmin. Ruuat ovat erilaisia, pieniä naposteltavia suupaloja. Ranskassa myös keskustellaan vilkkaasti. Suomessa tunnelma on hartaampi.
Kunnalla on yksinoikeus ja velvollisuus kaavoittaa alueitaan. Hyvällä kaavoituksella luodaan viihtyisä, toimivan ja turvallinen yhdyskuntarakenne.
Hattulassa rakentaminen on perustunut pitkälle poikkeuslupiin. Uutta asutusta on sijoittunut ympäri pitäjää. Nyt osayleiskaavoilla pyritään ohjaamaan rakentamista ja tiivistämään taajamarakennetta sekä osoittamaan asuntotuotantoon uusia alueita.
Nykyisin ympäristökysymykset ovat nousseet voimakkaasti esille. Tiivis taajamarakenne mahdollistaa joukkoliikenteen, mikä vähentää päästöjä. Kunnan palvelujen kannalta tiivis yhdyskuntarakenne on myös edullisempi. Esimerkiksi koulukyydit vähenevät. Kotipalvelussa pitkät matkat vähentävät, jolloin asiakkaan luona käytettävää aikaa on enemmän. Kotipalvelutyötä tekevää henkilökuntaa tarvitaan silloin vähemmän.
Arvokas kulttuuriympäristö
Kaavoituksessa yhteiskunnan ja yksityinen etu kohtaavat. Yksityinen etu joutuu väistymään yleisen edun tieltä. Suomessa kuitenkin yksityistä omistusoikeutta on kunnioitettu ja noudatettu täyden korvauksen periaatetta.
Kaavassa tilamme talouskeskus on merkitty suojeltavaksi alueeksi. Kulttuuriperintöä on hieno vaalia. Nykyinen sukupolvi tekee sen mielellään. Seuraavalla sukupolvellakin siihen on mahdollisuudet, mutta sen jälkeen viimeistään alkavat vaikeudet, kun suuri rakennuskanta alkaa ikääntyä ja vaatii korjaustoimenpiteitä.
Valtuusto varmaan mielellään vahvistaa tällaisen kaavan. Päätöstä tehtäessä ei varmaan ajatella kaavamerkinnän vaikutuksia. Se rajoittaa rakennusten purkamista ja uudisrakentamista sekä velvoittaa säilyttämään ympäristön entisellään. Päättäjät tuskin tietävät, kuinka paljon rahaa suuren tyhjillään olevan ja tuottamattoman rakennuskannan ylläpito vaatii. Yksityinen maanomistaja joutuu kohtuuttoman taloudellisen rasituksen kohteeksi. Vaikka kunta päättää kaavasta ja valvoo sen toteutumista, siltä tuskin on tukea luvassa rakennusten kunnossapitoon. Museoviraston avustuksia on turha odottaa tällaiseen kohteeseen.
Tilan toiminta loppuu
Tilan metsät on merkitty asuntoalueiksi. Siltä osin, kun alueita ei tontiteta, metsät on merkitty lähivirkistysalueiksi. Niillä tulee kyseeseen vain puistomainen metsänhoito ei normaali metsätalous. Tuottoa ei metsästä tällöin tule.
Mustanmeren alue on merkitty luonnonsuojelualueeksi. Lintuharrastajana ymmärrän ja hyväksyn luonnonsuojelun. Voimassa olevassa osayleiskaavassa alue on myös suojeltu. Uutta on nyt se, että suojelualue on ulotettu myös normaaliin talousmetsään. En ymmärrä toimenpiteen kytkentää Mervenlahden suojeluun. Eivät vesilinnut ja kahlaajat mielestäni asusta talousmetsässä!
Kun asuinalueet ulottuvat pellon reunaan, voi odottaa tulevina vuosina valituksia maatalouden aiheuttamista pöly-, melu-, haju- ja liikennehaitoista. Näin on käynyt muuallakin. Asukkaat tarkastelevat asioista omista lähtökohdistaan. He eivät muista, että viljelijä harjoittaa ammattiaan. Omakotiasutus on tullut jälkeenpäin peltojen lähelle. Tonttia hankkiessaan heidän on pitänyt olla tietoisia mahdollisesta viihtyvyyshaitasta.
Tilalla elinkeinon harjoittaminen on tämän jälkeen lähes mahdotonta. Vuosisatojen sukupolvien ketju katkeaa. Esi-isien perinnölle ei löydy silloin enää vaalijaa. Kai tämä on sitä yhteiskunnan kehittymistä.
Kun esi-isäni ainakin seitsemän sukupolvea ja yli 300 vuotta sitten etsivät talon paikkaa, he päättivät asettua asumaan Mierolan virran varrelle. Nykyisin kulttuurihistoriallisesti arvokkaaseen Vanajaveden laaksoon. Vanajavesi toimi tuolloin yärkeänä liikenneväylänä.
Rantarakentamista suositaan
Silloin ei rakentamista säännelty kuten nykyisin. Rantaan sai rakentaa rajoituksetta ilman kunnan normitusta. Rantarakentaminen oli jopa viisasta. Navetta tehtiin lähimmäksi virtaa, jotta eläimille oli helppo nostaa juomavettä. Perustuksen kivet ja lantapatterin paikalla metrin kerros mustaa multaa aivan rantaviivan tuntumassa kertovat nykyisin tästä historiasta. Päärakennus oli hieman kauempana rannasta ja muut talousrakennukset loivasti nousevan rinteen päällä.
Talon paikka oli hyvin valittu Vanajaveden vesistön varrella. Maat olivat hikeviä hieta- ja turvemaita, jotka kasvoivat hyvin. Puolen kilometrin päässä oli Vanajaveden rantaniitty, josta oli hyvä kerätä karjalle heiniä talveksi.
Maaperä suosi myös metsänkasvua, joten puuta oli runsaasti tarveaineiksi ja lämmittämiseen. Metsiä kuitenkin hakattiin säästeliäästi. ”Isännät pelkäävät metsänloppua ja akat maailmanloppua”, on pitänyt tälläkin tilalla paikkansa. Vasta viime vuosikymmeninä on tiedostettu, että kirves on talousmetsän ystävä.
Luontoa vaalien
Talonpojat ovat aina vaalineet ja hoivanneet luontoa. Se on tarjonnut heille elannon. Esi-isien työtä on kunnioitettu ja perinteitä vaalittu. Hartiavoimin raivattiin uusia peltoja ja lohkot nimettiin kuvaavasti: Kotipelto, Tiilivaki, Takaportti, Kotosuo, Pihaniitty, Mettämoisio, Kuokkamaa, Peräsuo, Rietoo, Kolmio, Tienhaara. Koneiden käytön helpottamiseksi pellot salaojitettiin. Vanajaveden säännöstely mahdollisti entisen tulvaniityn viljelyn.
Karjanlantaa on käytetty peltoviljelykaudella lannoitteena. Nykyisistä viljavuuskartoista voi lukea viljelykulttuurin vaikutuksen. Talouskeskuksen lähimmät pellot ovat ravinnerikkaimmat. Ravinnemäärät laskevat karjanlannan ajomatkan kasvaessa. Jopa samalla lohkolla talouskeskuksen läheisin kulma on viljavampi kuin takanurkka. Lantaa ei riittänyt tai sitä jaksettu ajaa tasaisesti etäisimpiinkin kohtiin.
Isoisäni rakensi tuotantorakennuksia, joita isäni modernisoi. Itse olen korjannut rakennuskantaa sekä kunnostanut puutarhaa ja talouskeskuksen ympäristöä.
Nykyajan suuntaukset näkyvät myös tilan hoidossa. Viljely on nykytermein ulkoistettu eli pellot vuokrattu. Isäntäperheen oma työpanos kohdistuu metsänhoitoon ja suvun perinteiden sekä tilan kulttuurihistorian vaalimiseen.
Kulttuuriperintö vaalittavana
Hattulassa on parhaillaan menossa osayleiskaavan tarkistus. Maisema- ja kulttuuriympäristöselvityksessä on tilasta mielenkiintoista, osin uutta tietoa:
”Ventolan kylästä muodostettiin 1600-luvun alussa rustholli. Nykyinen vuonna 1911 rakennettu päärakennus ja pihapiiri ovat samalla paikalla kuin 1700-luvun kartassa.
Ventolan rustholli näkyy hyvin Mierolan sillalta ja sillankorvan uuden kahvion pihalta. Kun vuoden 1773 tiluskarttaa vertaa nykypäivän peruskarttaan, huomaa, että pellot, rakennukset ja tilan läpi luode-kaakko-suuntaisesti kulkeva tie ovat käytännössä pysyneet samoilla paikoilla karttojen laatimisen välisen ajan - yli 200 vuotta. Ventola on poikkeuksellisen hyvin säilynyt kokonaisuus, jonka arvoa nostaa sen keskeinen sijainti Vanajaveden kapeikon kulttuurimaisemassa.
Arvokkainta Ventolan maisemassa on Ventolan tila ja sitä ympäröivä, vähintään 230 vuotta samanlaisena säilynyt maatalousmaisema.”
Tilan tulevaisuus?
Ei mikään ole niin vaikeaa kuin tulevaisuuden ennustaminen, sanotaan. Seuraavassa blogikirjoituksessani muutaman päivän päästä yritän tarkastella tilan tulevaisuutta osayleiskaavan valossa.
Olemme Suomessa uskoneet markkinavoimien toimivan. Ongelmitta ei kuitenkaan ole selvitty. Pari kartellia on paljastunut. Nyt Markkinaoikeus on tuominnut Stora Enson ja Metsäliiton yhteensä 51 miljoonan euron sakkoihin raakapuukartellista. Kiellettyä hintayhteistyötä tehtiin 1997-2004. UPM selvisi ilman sakkoja, kun paljasti kartellin.
Mielenkiintoiseksi uutisen tekee se, että Metsäliitto oli toinen sakon saaja. Metsänomistajat omistavat osuuskuntansa kautta Metsäliitto-konsernia. Eivät isännät ole ilmeisesti onnistuneet vahtimaan renkejään.
Puun myyjänä olen joskus ihmetellyt, että tarjouksia ei ole tullut. Eräs puunostaja, totesi ettei hän käy toisen yhtiön reviiriin kuuluville metsänomistajille tarjoamassa. Tilat ovat siten ilmeisesti olleet jaettuna eri yhtiöille.
Onhan minullakin joskus ollut erityyppisiä yhteistyösopimuksia, joiden avulla ostajat ovat pyrkineet sitomaan myyjiä pitkäjänteiseen toimintaan. Uskoni näihn sopimuksiin kuitenkin hupeni, kun totesin sopimusyhtiön tarjoavan muita huonompaa hintaa. Nyt luotan markkinavoimiin.
Eivät markkinavoimat silti vielä puukaupassa kovin hyvin toimi. Kolme suurinta konsernia määrittelee käytännössä hintatason. Pienemmät puunostajat voivat joissakin tapauksissa tarjota parempaakin hintaa, mutta niiden ostovolyymi on pienempi. Kyllä siinä pieni puunmyyjä tuntee mahdollisuutensa aika heikoksi, kun suuri globaali konserni on vastassa.
Yhtiöt tarjoavat nykyisiä erilaisia metsänhoitosopimuksia. Itse uskon, että metsänhoitoyhdistyksestä saan puolueettoman neuvonnan. Suositusten pohjana ovat puhtaasti metsänhoidolliset näkökohdat eikä yhtiön mahdolliset hetkelliset puunostotarpeet.
Kun metsänhoitoyhdistykset ovat auttaneet eri tavoin puunmyyjiä puukaupassa, sitäkin on pidetty kilpailua vääristävänä tekijänä. Saapa nähdä seuraako puukartelliasiassa toinen näytös.
|
|
|